Hiekka oli aivan hienon hienoa. Puhdasta ja roskatonta. Sitä oli pakko valuttaa sormien lomasta, kun makasi rannalla. Siihen saattoi piirtää sydämen ja siihen jäi jalanjäljet, jotka aallot huuhtoivat hetken kuluttua pois. Joku oli innostunut tekemään siitä taideteoksia. Mitähän hän tahtoi näillä viestittää?! Buddha ja Krusifiksi... olikohan keskelle vielä tulossa jotain...Toivon kaikille Hyvää Ystävänpäivää tällä hiekkasydämellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti